Pohjanmaan ruotsalaiset - valloittajia vai uudisasukkaita?

Ruotsalaisia asuu nykyään Pohjanmaalla Siipyyn ja Kokkolan välisellä rannikkokaistalla ja saaristossa hiukan yli 100 000 henkeä. Kieliraja on pysynyt lähes nykyisellään 1500-luvulta lähtien. Ruotsinkielisten suhteellinen osuus maakunnan väestöstä on aikojen saatossa monista syistä vähentynyt. Pohjanmaan ruotsalaiset eivät polveudu, niinkuin ennen haluttiin uskoa, siitä oletetusta germaanisesta väestöstä, joka kansainvaelluskaudella loi alueelle rikkaan muinaiskulttuurin, vaan ovat myöhemmin Ruotsista meren takaa muuttaneita.

Ruotsin puolella Pohjanlahtea uudisasutus työntyi kohti pohjoista. Uudisasukkaat asettuivat mieluiten rannikolla asumaan, ja sisämaahan menemistä pidettiin huonompana vaihtoehtona. Jos uudisasukkailla ei ollut sijaa Pohjanlahden länsirannalla, he siirtyivät kernaasti Pohjanlahden itäpuolelle suunnilleen samalle korkeudelle lähes tasatahtia kummallakin puolella rannikkoa.

Pohjanlahden länsirannalla ruotsalainen asutus ulottui esihistoriallisen ajan lopulla Arnäsin pitäjään Vaasan korkeudella. Sen jälkeen eteneminen kohti pohjoista oli siellä 1100- ja 1200-luvuilla hyvin hidasta, ja se saavutti Helsinglandin pohjoisen rajakiven - Bygdestenin - vasta 1320-luvulla ja oli näin edennyt Kokkolan korkeudelle. Siten uudisasutuksen eteneminen Ångerman-joelta Skellefte-joelle kesti pari vuosisataa, ja se näyttää olleen liki pysähdyksissä 1200-luvulla Ruotsin puolella.

Syitä uudisasutuksen laantumiseen lienee ollut kaksi. Pohjoisempia seutuja ei ehkä pidetty viljelykselle otollisina. Toisaalta asutusvirran esteeksi saattoivat tulla pohjoisessa kainulaiset, ja myöhemmin pirkkalaiset. Vasta 1320-luvulla uudisasutus Ruotsin puolella alkoi edetä yhä ylemmäs pohjoiseen. Pähkinäsaaren rauhansopimus 1323 lisäsi osaltaan kruunun kiinnostusta pohjoisen seutujen asuttamiseen.

Ruotsalainen uudisasutus pureutui Pohjanmaalla Satakunnan intressialueelle, joka ulottui pohjoisessa Vetelinjoelle saakka. Tällainen tarkka rajaus on voinut perustua sopimukseen, johon ovat myötävaikuttaneet kruunu ja Satakunnan tai Hämeen maakunta. Satakunta tosin mainitaan lähteissä ensi kerran vuonna 1331, mutta se oli sitä vanhempi. Satakunta on vanhaa Hämettä, joka ulottui alkuaan "suolamerestä suolamereen" eli Suomenlahdelta Pohjanlahteen.

Oletetussa sopimuksessa noin vuodelta 1270 varsinainen Pohja jätettiin edelleen satakuntalaisten - pirkkalaisten nautinta-alueeksi. Pirkkalaiset mainitaan lähteissä ensi kerran vuonna 1328. Bureukselta on maininta, että Mauno Ladonlukko antoi pirkkalaisille privilegiot pohjankäyntiin vuonna 1277, mutta tästä ei ole säilynyt autenttisia asiakirjoja. Tällaisen sopimuksen puolesta puhuu kolme asiaa: ruotsalaisten tulo Pohjanmaalle, kainulaiskauden päättyminen ja pirkkalaisten esiinmarssi.

Ruotsalaisten uudisasutus Pohjanmaan rantamilla alkoi 1200-luvun lopulla kruunun tukemana. Ruotsalaiset eivät kumminkaan muuttaneet asumattomalle rannikolle - ulottuihan Satakunnan ja Hämeen vaikutusalue maakunnassa Vetelinjoen korkeudelle, josta alkoi karjalaisten intressialue. Satakuntalaiset luonnollisesti hyödynsivät aluetta eräretkillään ja asettumalla sinne taloksi. Nämä satakuntalaiset olivat lähtöisin lähinnä Kokemäenjoen vesistöalueelta, josta liikuttiin meritse pohjoisempaan. Sisämaassa oli helppo vesireittejä pitkin päästä Suomenselän yli Pohjanmaalle. Satakuntalaisia juuria voidaan yhä edelleen todentaa nimistövertailun avulla Pohjanmaalta. Lisäksi nimistössä on aineksia, jotka viittaavat Varsinaissuomen pohjoisosaan.

Keitä nämä satakuntalaiset sitten olivat, jotka asettuivat Pohjanmaan rannikolle kapeaksi asutusnauhaksi? He olivat kainulaisia, jotka 800-luvulta (todennäköisesti jo ajanlaskumme ensi vuosisadoilta, kirj. huom.) aina 1100-luvulle saakka matkasivat Pohjan perille ennen pirkkalaisia. Osa heistä jäi asumaan Pohjanmaalla sopiviin lahdenpohjukkoihin tai jokisuille. Näin kainulaisia näyttää asuneen Pohjanmaan rannikolla esihistoriallisen ja historiallisen ajan kynnyksellä.

Kainulaiset eli kveenit mainitaan lähteissä viimeisen kerran 1271. Näiden rantaperinteestä kertoo omaa kieltään se, että Pähkinäsaaren rauhansopimuksen venäjänkielisessä versiossa Pohjanlahtea kutsutaan Kainuun mereksi (Kajano morje).

Mitä Pohjanmaalla sitten tapahtui vuoden 1270 paikkeilla? Tosiasiaksi jää ruotsalaisen muuttoliikkeen alkaminen, kainulaisten maininta viimeisen kerran lähteissä ja pirkkalaisten saamat privilegiot Pohjan käyntiin. Läntinen (Julku 1992) esittää tuntuvan perustellulta väittää, että noihin aikoihin tehtiin Pohjanmaan nautinta-alueesta jonkinlainen sopimus, jolla ruotsalaisille annettiin oikeus muuttaa Pohjanmaan rannikolle kainulaisten menettäessä asemansa. Sen korvauksena toiset satakuntalaiset - pirkkalaiset - saivat privilegion Pohjan perien hyödyntämiseen.

Miten sitten suomalaisten Pohjanmaalla kävi? Osa luonnollisesti sulautui ruotsalaisiin. Näillähän on yhä edelleen sellaisia geneettisiä, itäisiä piirteitä, joita heidän esi-isillään ei ole voinut olla Suomeen muuttaessaan? Osa suomalaisista luonnollisesti väistyi ruotsalaisten tieltä sisämaahan.

Läntinen toteaa, että tämä on tietenkin pelkistetty visio siitä tilanteesta, jolloin ruotsalaiset asettuivat taloksi Pohjanmaan rannikolle. Tähän kuuluu olettamus Suur-Helsinglandin almenningen ulottamisesta Pohjanmaan rannikolle, vuoden 1270 paikkeilla tehty sopimus rantaseutujen luovuttamisesta Vetelinjoen korkeudelle asti ruotsalaisille tulokkaille ja Ruotsin kruunun ruotsalaisten suosiminen Pohjanmaan rannikolla. Tästä näkökulmasta katsottuna ruotsalaiset asettuivat Pohjanmaalla enemmänkin jo valmiiseen taloon. Joukossa oli luonnollisesti myöskin uudisasukkaista. Kuitenkin kruunun antaman taustatuen vuoksi esittää Läntinen, että ruotsalaisia voidaan pitää Pohjanmaan rannikolla enemmänkin valloittajina kuin uudisasukkaina.

On vielä selvitettävä, kuuluuko tämä suurempaan kokonaisuuteen Ruotsin kruunun Suomen invaasiossa, ja geopoliittisessa pelissä Novgorod-Venäjää vasten. Birger jaarli riehui juuri tähän aikaan, 1200-luvun puolessa välissä, Hämeessä, ja etnisesti puhdisti seutua menetelmin, joita nykyisin kutsutaan kansanmurhaksi. Tämä ns toinen ristiretki Hämeeseen selvästi valmisti maata ruotsalaisten maihinnousuun Pohjanmaalla katkaisemalla hämäläisten yhteydet vanhalle vaikutusalueelleen.

Mikael.Reuter@iki.fi

 

 

mirror

webmaster Mikael.Reuter@iki.fi  

last update: 2003-01-04. Ms-Frontpage2000. Opt rez 1024x768.